Home Is Wherever You Are

Portlandissa on suomalaisia muillekkin jakaa!

Viimeisen parin kuukauden ajan kun olen täällä ollut niin olen tavannut nyt kaksi tosi mukavaa suomalaista perhettä, vihdoinkin olen päässyt puhumaan omaa äidinkieltä muillekin kun omalle perheelle. Olen päässyt lapsenvaahdiksi molempien perheitten ihanille suomalaisille muksuille joka on ollut tosi mukavaa kanssa. Kyllä on helpottanut koti ikävää! (sekin toki auttaa että nyt on enemmän ihmisiä jotka tuo mulle suomalaisia tuliaisia!)

Olen alkanut katsoon suomalaisia ohjelmia tässä lähi aikoina kanssa kun oli pieni identitteetti kriisi tossa pari viikkoa sitten. Ei se suomenkieli ollut mihkään kadonnut kun heti alko tulee sanavarasto takaisin. Joten vois nyt sanoa että on ollut ihan mukavat oltavat täällä.

Ainoa asia on se että nyt on vaan ikävä omaa asuntoa, mua ei vaan kyllä innosta tää kotona takaisin asuminen ja en oikeesti ymmärrä miten ihmiset kestää tätä. Tarvin omaa tilaa ja tykkään muutenkin sisustaa ja pitää kämppää tietyn näkoisenä ja täällä se ei vaan onnistu. Mutta kyllä tää tästä nopeesti vaan kouluun ja sitten takaisin Floridaan oman elämän pariin.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 

Portland has Finnish people enough to go around!
In the past few months I have met two very nice finnish families. Being able to finally speak my native language to someone other than my own family is great. I've also gotten to be the nanny for their lovely little finnish rascals!. My home sickness feels like less of a problem now that I have some fellow finnish people around me . (and of course its nice to have a few more people bringing me back some Finnish goodies!)
I have also been watching some Finnish TV on my laptop to aid the accent that I was developing. I felt like I was having an Identity Crisis when I was told I was getting an American accent when I spoke Finnish.
So all in all, living in Oregon is going pretty well, but I have to say that I miss having my own place, living back at your parents house even if its for a short amount of time might just be the worst experience I've had. I don't see how other people do it. I need my own space and I like my house to be decorated how I decorate it and I have certain standards I like to keep my house to. But the time will come soon enough, all I have to do is get my schooling done and over with and it will be back to Florida to continue my life!
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sain vihdoin lisää kuvia meidän roadtripiltä tähän <3

Body Positivity

kroppa positiivisuus on ollut iso juttu nyt viime aikoina, ja sehän on hyvä?

Se on hieno asia että me ollaan tultu sellaiseen aikaan missä kauneus ihanne ei ole se yksi tietynlainen kroppa pelkäästään. 

Ainakin niin sen pitäisi olla. Mutta sitten ne samat ihmiset jotka kertovat tarinansa kuinka nyt itseluottamus on kohonnut ja kuinka hyvä olla on sanoo että laihat naiset ei ole oikeita naisia. Nyt ei saa olla enään mainoksissa laihoja naisia koska se ei ole "todellinen nainen" ja pariisissa ei saa olla malli jos ei nyt paino ole tietyissä mitoissa. Mitä vitun positiivisuutta se on?

Muistan ikuisesti kun sain duunin uudesta kaupasta jossa oli kaiken kokoisille naisille vaatteita. Ja muistan ikuisesti sen kun haastattelussa manageri kertoo että hän tykkää olla täällä sen takia toissä koska täällä myydään vaatteita oikeille naisille ja sitten samaan hengen vetoon katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi "sori Amy"

Mitä vittua?

En ole siis oikea nainen koska mä olen pitkä ja laiha. Anteeks että nää on ne geenit jotka mutsi ja faija pani jakoon.

Jos olet kurvikkaampi tai vaikka ehkä ylipainoinen, olet kaunis ja olet idoli naisille jotka ei ole rakastunut omaan kroppaan.

Mutta jos olet laiha, ja et sille oikeesti mahda mitään niin sun pitäisi mennä piiloon ja tulla sitten vasta takaisin ihmisten ilmoille kun olet kerännyt pari lisä kiloa.

ehkä ihmisten pitäisi oppia rakastamaan ihmisiä millaisina ne ovat.

Olit sitten pitkä, lyhyt, laiha, lihava, valkoinen, musta, pisamanaama, tai joku vitun malli.

Kaikkilla on oikeus näyttää just siltä miltä näyttää,

kaikki on kauniita just sellaisina kun he ovat.

Sori mutta oli pakko sanoa jtn.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Body Positivity has been a big thing lately, thats a good thing right?
Its great that we finally live in a time where the beauty standard isn't just one set shape of body.
At least that's how it's supposed to be. But then some of the same people who share their stories about how they feel more comfortable in their own body now turn around and say that skinny women are not real women. You can't have ads that have skinny women in them and in Paris you now have to meet a certain weigh limit to be a model. What kind of body positivity is that if we are not willing to accept women of ALL sizes.
I will forever remember getting hired at a vintage clothing shop and how excited I was, this was right up my alley. But unfortunately I will always remember as well when the new manager was explaining what she loved about the store. She said "I like the fact that they make sizes for real women here"
Then she turned around and in the same breath said "sorry Amy"
So this lady was now insinuating that I was not a real woman based on the fact that I was skinny. I'm sorry but I can't help the genes I was born with.
If your curvy or full sized you are beautiful and an idol to all the big women who have low self-esteem, but if your skinny and tall then you need to go eat more and gain a few more pounds before you can be considered a real woman.

Megan trainor and Nicki Minaj who refer to us smaller size women as skinny bitches are the new body positivity idols? Yeah right.

People need to learn to love others just as they are.

Whether your tall, short, skinny, full figured, white, black, have freckles or a perfect complexion.
Everyone has every right to feel comfortable in their own skin and everyone is beautiful just how god made them.

Hopefully we will one day reach true acceptance of each other, but we still have a long ways to go.