lauantai 17. elokuuta 2013

If Our Love Is Insanity Why Are You My Remedy?

Joten on taas menny aika kauan siitä kun viimeksi postailin tänne jotain paskaa ja nyt sitten uudestaan jaksoin tänne tulla kun mielummin yleensä luen noita blogeja  ennenkö alan kirjoitteleen tänne mitään.

Joten oon nyt parin viikon aikana saanut itselleni kaksi uutta työpaikkaa molemmat on lupaavia ja molemmat on vaativia työpaikkoja. Joten tällä tytöllä ei taida sitten pariin kuukauteen olla yhtään mitään vapaa aikaa. Mutta ei se mitään jos tahtoo elämästään mitään ja tahtoo saavuttaa asioita niin sillon on pakko satsata nyt näissä alku vaihteissa. Tosiaan kun sen autonkin nyt pian haluaisin ja asunnot ja koirat on hoidettava. Ei se elämä ole mitenkään helppoa. 

On se jännä miettii että jos minä, Amy williams, ihminen joka ei juurikaan ollut motivoitunut mistään tai tehny mitään elämälläni voin vaihtaa elämäni suunnan 180 astetta toiseen suuntaan niin silloin voi kuule kaikki muutkin.

Mutta joo tarpeeksi inspiroivaa puhetta taas täältä Amyn puolelta.

Viimeinen viikko on ollu hektinen ja on sellainen olo etten näkisi keviniä koskaan ): aina se on töissä ja aina mä istun hinnassa keskenäni ilman nettiä, ilman konetta, ilman kaapelia. Vain minä, koirat, ja puhelin. On se elämä joskus vaikeeta. 

Vois ruveta siivoon (:

Jou jou 
Kevin ja Amy edestä, kevin ja Amy takaa...
Ja sitten onkin näitä Amyn omia tyylsyyden huipentuma kuvia (:
Kirahvi ):
Olen ihminen, mua ei voi vittuakaan kiinnostaa mitä muut musta ajattelee, rakastan rantaa, rakastan poltella sillon tällöin, rakastan ja välitän niistä ihmisistä jotka on mulle tärkeitä, teen parhaani että kaikilla on hyvä fiilis, mulla on mun oma tyyli, oma musiikki maku, ja omat ajatukset, ja mä olen ihan kuule Amy.